Eettiset säännöstöt ovat ammattikuntien käyttämiä työvälineitä, joiden perimmäisenä tarkoituksena on luottamuksen ylläpitäminen asiakkaiden ja ammattikunnan välillä. Säännöstöt antavat ohjeita hyvää toimintaa varten. Ne eivät aina sisällä yksityiskohtaisia toimintaohjeita vaan ne voivat koostua ydinarvoista ja periaatteista, joita tulkitaan itsenäisesti vaihtelevissa työtilanteissa.

Niiden voima on siinä, että ne antavat yksinkertaisessa muodossa hyvin muistettavia ”peukalosääntöjä”. Ongelmana on se, että säännöt voivat yksinkertaistaa asioita liikaa. Toisaalta, mikäli säännöistä pyritään saamaan kattavia, ne muuttuvat helposti liian monimutkaisiksi. Säännöillä ei ole haluttua ohjaavaa vaikutusta ellei niitä vahvisteta julkisesti, tueta koulutuksella ja tiedottamisella sekä valvota lautakunnan tai muun elimen avulla.

Eräs vanhimmista suomalaisista ammattieettisistä ohjeistoista on 450 vuoden takaiset Olaus Petrin tuomarinohjeet. Nämä ohjeet sisältyvät Suomen Laki –teoksen alkulehdille
vielä nykyäänkin ja niillä on edelleen merkitystä.

  • Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.
  •  Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sentähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.
  • Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan
  •  Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorangaistusta ollenkaan tarvittaisi.
  • Lakimiehen on toiminnassaan oltava riippumaton ulkopuolisista vaikutteista, jotka saattavat haitata tehtävän asianmukaista hoitamista tai oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamista.
  • Lakimiehen on työssään käyttäydyttävä asiallisesti ja toimittava tasapuolisesti. Kollegiaalisuus ei saa vaikuttaa asiaan.
  • Lakimiehen on toimittava oikeudenmukaisesti ja tavoiteltava oikeudenmukaista lopputulosta.
  •  Lakimiehen on toiminnassaan ja käyttäytymisessään oltava tehtävänsä vaatiman luottamuksen arvoinen. Hän ei saa antaa omien taloudellisten etujensa tai muiden henkilökohtaisten vaikuttimiensa haitata tehtävän tunnollista hoitamista.
  •  Lakimiehen on pysyttävä totuudessa.

Taulukko 2: Standards in Public Life (Iso-Britannia)

1 Epäitsekkyys. Viranomaisten tulee tehdä ratkaisunsa pelkästään yleistä etua tavoitellen. Viranomaisen
ei tule tavoitella taloudellisia tai muita materiaalisia etuja itselleen, perheelleen tai ystävilleen.
2 Integriteetti. Viranomaisella ei tule olla minkäänlaisia taloudellisia tai muita sidonnaisuuksia ulkopuolisia
henkilöitä tai organisaatioita kohtaan, jotka voisivat vaikuttaa heidän virkatehtäviensä hoitoon.
3 Puolueettomuus. Virkatehtäviä hoidettaessa, mukaan lukien virkanimitykset, sopimukset tai suositukset
palkintoja ja etuja varten, viranomaisen tulee perustaa ratkaisunsa ansioihin.
4 Tilivelvollisuus. Viranomaiset ovat julkisessa vastuussa päätöksistään ja toimistaan, ja heidän täytyy
hyväksyä tarkastukset.
5 Avoimuus. Viranomaisten tulee olla mahdollisimman avoimia päätöksissään ja toiminnassaan. Päätökset
tulee perustella, ja tietoa voidaan salata vain jos yleinen etu sitä selvästi vaatii.
6 Rehellisyys. Viranomaisilla on velvollisuus kertoa virkatehtäviinsä liittyvät henkilökohtaiset intressit
ja ryhtyä toimiin eturistiriitojen ratkaisemiseksi tavalla, joka turvaa yleisen edun.
7 Johtajuus. Viranomaisten tulee edistää ja tukea näitä periaatteita johtamalla ja omalla esimerkillä.

ETVK Tiedote

Jyrki Saari hall.pj.