Jyrki Saari – ”Entäs sitten, kun ei tuule ja on kylmä?” Tuollaiseen kysymykseen törmään usein. Puhuttaessa energiajärjestelmistä, niin yksi tärkeä seikka on huomata se, että lämpöenergiaa voidaan varastoida monella tavalla. Eikä energian muuntaminen, säätö ja varastointi ole ylitsepääsemätön asia, ei vaikeaa, ei hidasta rakentaa tai suhteellisesti ottaen kallistakaan (OL3) .

Sitä voidaan varastoida luolastoihin kuten Vaassa nyt tehdään, mutta myös varastoida ihan vain maan kovaan pintakerrokseenkin ja palauttaa sieltä hyvällä hyötysuhteella. Viimeaikoina on kuitenkin Suomessa keskitytty rakentamaan enemmän tyyliin lämpökaivo -> siirtopiiri-> luovutuspiiri (esim. vesikiertoinen lattialämmitys.)
Lämpöenergiaa voitaisiin sen sijaan varastoida nykyistä paljon enemmän maaperään ja palauttaa hyvällä hyötysuhteella, kun varastointi- tai latauspisteitä (ts. porareikiä tai energiapaaluja) on rakenneltu tarpeeksi paljon ja tarpeeksi tiiviisti niin, että latauspisteistö toimii toisiaan tukien.Yleensä varastointikäytössä oleva energiakenttä käsittää yli 10 latauspistettä, joiden keskinäinen etäisyys toisistaan on 3-5 metriä. Tällöin voidaan puhua lämpöenergian varastoinnista.

RT Lämpöenergian kausivarastointi