Mielipidekirjoitus, Jyrki Saari

Kansallinen valtio voi rikkoa ratifioimiaan sopimuksia valtion avoimeen piikkiin. Poliitikkojemme kärkikaartissa arveluttavaa on se, mitä ovat olleet valmiit rikkomaan ja mitä taas eivät.

Työoikeuksien rikkominen eri tavoin on niin yleistä, ettei ”metsää puilta nähdä”. Entäpä aseistakieltäytyjien rangaistukset, sananvapaus, oikeuden ylipitkät käsittelyajat, perusturvan alimääräisyys, pienyrittäjien syrjiminen sosiaalisissa oikeuksissa, velkaorjuus pankkeja ja perintäyhtiöitä suosivana poliittisrakenteellisena korruptiona, verotuspetokset pk-yrittäjiä kohtaan jne.

Miksi ihmeessä tämä poliitikkojen kärkikaartimme ei ole huolehtinut nyt vaadituista toimenpiteistä ja niiden tekemisestä jo ajat sitten, koska kaikki ovat tienneet, että kohta se terrori on täällä? Siitähän heille maksetaan, että huolehtisivat. Näin kyselee mm. emeritus professori Jyrki Virolainen.

Kummallista, että muukalaisten oikeuksista tehtyjen sopimuksien rikkomisessa kynnys nyt yhtäkkiä pompahti korkeammaksi. Siksikö, että tätä bisnestä oli valmisteltu jo vuodesta 2006 lähtien? Löytyy tiettävästi dokumentteja joiden perusteella mm. SPR ohjeisti kuntia valmistautumaan suuriin kansainvaelluksiin islamilaisista maista.