90-luvulla suuria omaisuuksia menettäneiden on turha toivoa puolueilta menetyksien korvaamiseksi minkäänlaista aikaansaannosta. Se tie on jo nähty moneen kertaan tuulimyllyjä vastaan taistelemiseksi.

Yksittäistapaus voi tietysti saada vuosikymmeniä jatkuneista oikeustaistoistaan jotain, jos ei muuta, niin kenties arvottomuuden tunteeseen eräänlaista traumahoitoa.

Voidaan vain todeta tilanne niin, että 90-luvun laman uhrit eivät saaneet ajoissa apua. Totta kai kriisityölle ja ennaltaehkäiseville toimille oli silloin tarvetta, mutta sen sijaan juurikin paljon menettäneet yrittäjät sai osakseen lähinnä yleistä paheksuntaa. Nykyään se on onneksi laantunut.

Tuosta kaikesta seurasi ylisukupolvista huono-osaisuutta. Ja se on erityisen paha, että tuo kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä vain kasvaa. Tiettävästi yhä useammat ihmiset putoavat moniongelmaiseen loukkuun.

Meidän tulisi nyt keskittyä tuollaisen kehityksen pysäyttämiseen. Sitä voimme vaatia puolueilta, että hyvinvointipalvelut on pidettävä kunnossa ja toimenpiteitä on kohdennettava heikommassa asemassa oleviin.

ETVK, Jyrki Saari, asiamies