Jyrki Saari

Huomioikaa, ettei julkinen sektori aio työllistää palkkatyövoimalla jatkossa tosiasiallisen tarpeen mukaan senkään vertaa kuin nykyään. Palkattomaan työhön, aktivoinnin nimissä kunnissa tullaan korvaamaan palkkatyötä tekeviä koko ajan enemmän. Vielä toistaiseksi palkkaa saavien kannattaa miettiä omaa tulevaa asemaansa. Seuraavat YT-neuvottelut voivat tulla koska tahansa ja osua omalle kohdalle.

Trendi on nykysuomessa, että julkisilla sektoreilla työssäjaksaminen halvaannutetaan entisestään potkimalla ulos palkkatyöstä ammattikoulutettua, suorittavaa työvoimaa. Vain jokunen korkeakoulutettu ns. käsitteellinen osaaja saa jäädä. Näiden korkekoulutettujen taustalle käytännön työtä tekemään on saatu tilalle globaaleita veronkiertäjäyrityksiä.

Nyt trendi on muuttumassa. Halutaankin voimakkaasti aktiivista työllistämistä, mutta mitä ihmettä? Halutaankin palkkatyötöntä työvoimaa, pelkkien tukien varassa eläviä.

Tällainen aktiivisen työllistämisen malli aiheuttaa kuitenkin sen, että yhä useammalla tulee olemaan ostovoimattomuutta. Se riittää vain asumiseen ja hädin tuskin ihmisravinnoksi kelpaavaan ruokaan. Muuhun se ei sitten riitäkään kuin korkeintaan kirpputoreille pari surkeaa lanttia taskussa.

Jotkut pienyrittäjätkin vaativat aina vaan enemmän väkeä potkittavan pois julkisista palkkatöistä. Se ei ole erityisen viisasta, sillä ympäristö muuttuu sillä keinoin em. syystä aika karuksi. Se siis tietää lisääntyvää työllisten palkkatyöttömyyskierrettä, kaikkinaista vastuunkantokyvyttömyyttä, ylivelkaantumista, luottotiedottomuutta ja kodin ja muun omaisuuden menetyksiä pienyrittäjäperheisiinkin. Siis samaan malliin kuin -90 luvulla, jolloin 58 000 yritystä ja yrittäjäperhettä joukkotuhottiin.

Talous on kyllä lähtenyt parempaan suuntaan aktiivisilla työllistämisillä esimerkiksi Ruotsissa, Hollannissa, Yhdysvalloissa ja Saksassakin. Tosin täysin toisin, eli palkkatyöllistämällä. Eivät ne siellä tukien varassa työtä tee, vaan ihan kelpo palkoilla, esim. 3500 – 4000 euroa / kk / verrattuna suomen hintatasoon, siis siirtolaisetkin.

Esimerkiksi 2008 alkaen Ruotsissa ostovoimaa lisättiin palkkatyöllistämällä julkisille sektorille lisää väkeä. Siitä syntyi kerrannnaisvaikutuksena työtä muuallekin. Myös kuuden tunnin työajan käyttöönotolla on ollut positiivista vaikutusta.

Suomen hallinnon päinvastainen malli on ”Aho-Viinanen pelasti suomen” utopiaa. Se on ideologialtaan toisten syrjäyttämistä aliarvioimalla jotta voidaan vetää välistä enemmän. Tällaista se on yksiselitteisesti, poliittisrakenteellisten korruptioverkostojen ”veljien” illuusioihin perustuva toiminta. He luulevat viisaita olevansa, mutta samoja virheitä toistellaan.