Lähteet: http://www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultaatio/aikuissosiaalityo-ja-toimeentuloturva/yrittajan-toimeentulotuki
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/muut/2001/200101344

Yrittäjän asema toimeentulotuen hakijana:
Yrittäjä on toimeentulotuen hakijana samanarvoisessa asemassa kuin muut toimeentulotuen hakijat eli toimeentulotuki on viimesijainen sosiaaliturvaetuus myös yrittäjien kohdalla. Yrittäjällä on oikeus saada toimeentulotukea samoin perustein kuin muilla tuen tarpeessa olevilla henkilöillä. Yrittäjää ei siis saa jättää ilman tukea, mikäli hän tosiasiallisesti sitä tarvitsee. Toimeentulotuen määräytymisen tulee perustua yrittäjän todellisiin tuloihin, ei laskennallisiin tuloihin (esimerkiksi ”kuviteltuun” työttömyyspäivärahaan) (ks. KHO:n päätös 4.6.2001/1344: tuloina voidaan ottaa huomioon vain todelliset tulot).

Käytännöt toimeentulotuen myöntämisessä:
Yleisesti ottaen kunnissa noudatetaan sellaista käytäntöä, että yrittäjää, joka ei saa toimeentuloa yritystoiminnastaan, tuetaan toimeentulotuella muutama kuukausi (3-6 kk), jonka aikana yrittäjän odotetaan selvittävän yritystoimintansa kannattavuutta. Tämän jälkeen yrittäjän edellytetään saavan kohtuullisen toimeentulonsa yritystoiminnallaan tai hakeutuvan työnhakijaksi, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että yrittäjän edellytetään lopettavan kannattamattoman yritystoimintansa.

Toimeentulotuen alentamisen perusteet:
Toimeentulotukea voidaan alentaa, mikäli yrittäjä jatkaa kannattamatonta yritystoimintaansa ja joutuu sen vuoksi toimeentulotuen tarpeeseen, alennetaan hänen perusosaansa 20–40 % 1-2 kuukautta kerrallaan. Alentaminen voidaan tehdä sillä perusteella, että yrittäjä on itse laiminlyönyt elatustaan ja jatkaessaan kannattamatonta yritystoimintaansa aiheuttanut sen, että työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ei ole voitu hänelle tarjota (TOTUL 10§).

Alennettaessa perusosaa on huomattava, että sitä ei voi tehdä, mikäli alentamisen seurauksena tilanne yrittäjälle muodostuu kohtuuttomaksi. (Ks. KHO:n päätökset 4.6.2001/1344 ja 20.6.2001/1472). Alennettaessa perusosaa on aina tehtävä suunnitelma tuen hakijan itsenäisen selviytymisen edistämiseksi yhdessä tuen hakijan kanssa (mukana myös erityisesti työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen edustajat).

Yrittäjän toimeentulotuen arvioinnissa huomioitavia tekijöitä:
Yrittäjän tilannetta arvioitaessa kannattaisi selvittää tarkemmin työvoimahallinnon asiantuntijoilta, onko asiakkaalla oikeutta työvoimapoliittisiin etuuksiin (työnhakijan asemaan). Asiakkaalla on toiminimi, mutta hänellä ei ole yritystoiminnasta aiheutuvia tuloja eikä hän ole estynyt vastaanottamasta työvoimahallinnon hänelle osoittama työtä. Lisäksi tulisi huomioida, että yritystoiminta voi olla joissakin tapauksissa sivutoimista. Yrittäjän toimeentulossa kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta epäkohdasta, joka liittyy yrittäjien työttömyysturvaa koskevaan lainsäädäntöön. Näihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin meidän sosiaalityöntekijöiden on hyvä ratkaisuillamme pyrkiä vaikuttamaan.

Sosiaalityöntekijänä asiakasta voisi tukea elämäntilanteen käsittely moniammatillisessa työryhmässä, jossa asiakas olisi myös mukana. Asiakkaan kokemusta elämästään tulee kunnioittaa. Asiakashan kokee tilanteen tällaisenaan hyväksi eikä halua muutosta ja hänen näkemyksensä siitä, mitä elämällä vielä voisi olla tarjottavanaan, voi olla täysin toisenlainen kuin ulkopuolisten näkemys asiasta.

  • Vastauksen antoi Tutkija-sosiaalityöntekijä Anna Kylmäluoma / Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikkö.
  • Tämän kysymyksen kommentointiin ja pohdintaan osallistuivat toimeentulotuen konsultit Keijo Mattila, Kerttu Vesterinen, Kaisa Kostamo-Pääkkö, Eija Järvinen, Mirja Kangas ja Anna Kylmäluoma.

    Toimeentulotuki – Toimeentulotuen viimesijaisuus – Kannattamaton yritystoiminta – Oman elatuksen laiminlyönti – Käytettävissä olevat tulot

    X oli vuonna 1995 perustanut konsulttiyrityksen, mutta hän ei ollut saanut toimeentuloaan yrityksestä, vaan oli saanut itselleen ja perheelleen toimeentulotukea vuodesta 1996 yritystoiminnan ollessa vähäistä ja tappiollista. Sosiaalilautakunta oli lokakuun 1999 toimeentulotukilaskelmassa ottanut huomioon X:n laskennallisina tuloina työttömyyspäivärahan määrän, koska toimeentulotuen tarkoituksena ei ollut kannattamattoman yritystoiminnan ylläpitäminen. X:n yritystoiminta oli katsottava kannattamattomaksi, koska se ei edelleenkään pystynyt tuottamaan tuloja, jotka takaisivat perustoimeentulon ja koska tilanne oli katsottava jatkuvaksi.

    Hallinto-oikeus hylkäsi X:n valituksen.

    Korkein hallinto-oikeus myönsi X:lle valitusluvan ja kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset sekä palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi muun ohella seuraavin perusteluin:

    Yrittäjänä työskentelevällä on oikeus saada toimeentulotukea samoin perustein kuin muillakin tuen tarpeessa olevilla henkilöillä. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijainen sosiaaliturvaetuus myös yrittäjän kohdalla.

    Asiassa on kysymys tilanteesta, jossa yrittäjä ei ollut saanut toimeentuloaan yrityksestään eikä toisaalta ollut lopettanut yritystään ja hankkinut toimeentuloaan toimeentulotukilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla muulla ensisijaisella tavalla. Työstä kieltäytymistä ja oman elatuksen laiminlyömistä koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi erotuksetta kaikkien toimeentulotukea hakevien kohdalla ja koskevat siis myös tätä tilannetta. Sen sijaan saamatta jääneen työttömyyspäivärahan huomioon ottamiselle toimeentulotukilaskelmassa ei ole lainmukaista perustetta.

    X:n toimeentulotuki oli määrättävä hänen ja hänen perheensä toimeentulotuen hakemisajankohtana olemassa olleiden taloudellisten olosuhteiden perusteella. X:llä ei ollut osoitettu olleen toimeentulotukea lokakuussa 1999 hakiessaan käytettävissään työttömyysturvaa eikä hänen tuloinaan ollut voitu ottaa huomioon laskennallista työttömyyspäivärahan määrää, joka ei ollut ollut hänen käytettävissään ollutta tuloa. Hallinto-oikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset olivat tältä osin virheelliset.

    Suomen Hallitusmuoto 15 a § 1 mom.
    Suomen perustuslaki 19 § 1 mom.
    Laki toimeentulotuesta 1 §, 2 §, 6 §, 10 §, 11 § 1 mom. ja 20 § 1 mom. 2 kohta